keskiviikko 2. elokuuta 2017

Rauhoitutaan ! Onnistutaan !

Ohjaajana mulla on kauheasti tekemistä. Kaikenlainen häslääminen vie energiaa itse asiasta ja siinä touhussa kärsii sekä koira että ohjaaja. Tuntuu väliin että kannan taakkana munalukkoa raskaalla kädellä mukanani ja reenin alkaessa sujautan sen tiukasti kiinni ja tukehdun siihen. Siinä ei  enää voi kun yrittää selvitä tai vaihtoehtoisesti olisi kai helpompaa pyytää jonkun aukaisemaan se! Toki parasta olisi omia avain itselleen ja kyetä itse aukaisemaan omat solmunsa ja lukkonsa.

Miksi on niin vaikeaa keskittyä oman tilan ottamiseen ja hallintaan. Olla kuin maailmassa ei olisi ketään muita minä ja koira. Unohtaa kaikki muut hallitulla tavalla. Syventyä olemassa olevaan ja kuunnella ohjeita. Uskoa että maailma on tässä ja nyt !! Se ei ole seuraavassa hetkessä, se ei ole huomenna  ja kohta sekin on mennyt. 


Elämän hallitun kurinalaisuuden rikkoutuminen rasittaa ja riipii ja irti päästäminen vanhoista kaavoista satuttaa. Uuden ajattelun omaksuminen ihastuttaa, vihastuttaa ja pistää tekemään töitä rankalla kädellä. Siinä pyörähtää koko maailma hetkeksi ja keinuttaa kuin aalloilla. Kun vielä saisin keinuttamisen loppumaan ja tunteen että aallot rauhoittuvat ja maa kantaa ohjaajana.

Aapo on koirana valtavan ihana ja kuuntelee ohjeita tai kuuntelisi jos osaisin niitä oikealla tavalla antaa.  Edistystä on toki tapahtunut paljonkin ja tulee tapahtumaankin siitä olen varma. Minulla on kuitenkin maailma kädessäni kun osaan sen käyttää oikein. Ihana koutsi joka sydämellään tekee parhaansa meidän eteen. Lukuisia blogeja selanneena tiedän kuinka tärkeää on löytää oikea ihminen ohjaamaan koirakkoa eli meitä. Hippasen haastavana ihmisenä on tärkeää että minulle kyetään sanomaan asiat niiden oikeillä nimillä. Vain ja ainoastaan sitä kautta pystyn kehittymään ohjaajana ja ehkä oma elämäkin kouliintuu siinä sivussa. Kaikki liittyy kaikkeen ja nivoutuu lopulta yhdeksi. Tästä en ikinä pysty kiittämään tarpeeksi kaikki on liian vähän ♥

Ja miksi tälläinen vuodatus vaikka voisin ennemminkin kertoa kaikista onnistuneista reeneistä. Ja niitä on paljon, lukumääräisesti enemmän kuin täysin epäonnistuneita. Ehkä ne ovat liian itsestään selviä ja notkahdus eilisessä paikkiksessa oli kauheaa. Ja lisätään vielä kontaktin puuttuminen, ohjaajan täydellinen panikoituminen, ohjeiden kuuntelematta jättäminen, koiran unohtaminen ja mitä näitä nyt muita onkaan. Mutta tästä ei voi olla kuin tie ylöspäin ( kuka viisas näin onkaan sanonut , itse luulen että maan allekkin pystyy kaivautumaan ) ja toivottavasti se tie ei keinuta enää ja kurkkua ei kurista ahtaan lukon puristus.  Sillä kaikesta huolimatta ja juuri sen takia viihdyn reeneissä valtavan hyvin.  

Kun vaan muistaisi pakata kaikki edellä mainitut asiat reppuun ja muistaa myös ottaa ne esille sekä mikä tärkeintä käyttää niitä !!

Kuvista kaunis kiitos Kristiina Kerttula !!








Positiivinen pläjäys loppuun eli Aapo on kammennut A-esteen yli ainakin kahdesti, metrin este sujuu mallikkaammin. Ja onhan tässä kaikenlaista jännitettävää mutta niistä kerron tarkemmin toivottavasti iloisissa merkeissä. Sanotaan vaikka että koko viikko kuluu perhosten lepatellessa vatsassa !!  Kivaa loppu kesää kaikille

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Heinäkuun mietteet

Monenlaista tekemistä ja kokemista muuallakin kuin koirailun saralla. Ja sitä työtä työn perään, onneksi todella sitäkin vielä on. Vaikka jaksamisen rajoilla senkin suhteen mennään. Ei se ole ihmisen homma jököttää puodissa kuutta päivää viikossa ilman lomia ja vapaita.

Hieman ollut valoa tunnelissa kun olen saanut soviteltuu mukavia juttuja arjen lomaan.  Pienikin irti otto arjesta reipastaa mieltä ja kaiken uuden kokeminen  luo avaruutta ajatuksiin.  Näitä lisää elämään ja velatkin saattaa vielä tuntua saatavilta.

Uskaliaita hyppäyksiä aiomme ottaa tässä kuussa. Reenit jatkuvat  ja elämä on mallillaan. Kaikki ukot voivat kohtuullisen hyvin.  Jalon korvaa tyhjenneltiin taasen mutta nyt on onneksi pysynyt littanana. 
 Niiloon laitettiin lisää nivelainetta ja painoa yritetään saada alas kemiallisen kastraation sivu oireena. Turkki toisella ainakin tuuheni ja kauniilla laineilla Niilo hiuksiaan hulmuttaa. 

Kuvituksena tekstiin laitan K Kerttulan upeita kuvia Aapon reeneistä. Ja jos uskallan sanoa jonkinlainen ilo ja onnistuminen on löytynyt meidän tekemiseen.  Toivottavasti virta riittää ja minun ohjaaminen petraantuu vielä tästä !!

Valtavan kivaa heinäkuuta kaikille ja muistakaa lomalaiset nauttia vaikkapa minunkin puolesta.  Minä yritän etsiä sitä mielenrauhaa pienistä kauniista asioista .









sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Hämeenlinnan näyttely




Piipahdimme Hämeenlinnan näyttelyssä Lammilla eilen. Päivä oli miltei tukalan kuuma ja itse kehässä olleena meinasi kunto loppua kesken. Nostan kaikille handlereille hattua jotka jaksavat kelissä kuin kelissä esittää muiden koiria.  Erityisesti erkkarit kysyvät kovaa kuntoa vahvan koiran kanssa. Koiran pärjätessä ja siirtyessä yhä ylemmäksi päivälle saattaa kertyä mittaa työpäivän verran odotteluineen. Siksi olisi huomioitava handleriä käytettäessä tietty korvaus jonka hän suo omasta ajastaan.
Tämän tietysti pystyy sopimaan yksilökohtaisesti mutta minusta olisi suotavaa huolehtia pitkän päivän aikana juomisista sekä riittävistä välipaloista. Rahallinen korvaus käteisenä/matkakuluina tms kuuluu ilman muuta asiaan.

Eilen todellakin esitin koirani itse mutta jos käy hyvä onni mukaan tarttuu ystävä jonka seurassa pitkäkään päivä ei tunnu pitkältä. Ja hän myös pitää huolta kamoistani sekä ravinnon saannistani :)


BW BRAVE HEART HÄMEENLINNA/LAMMI ROP SERT !!

tiistai 30. toukokuuta 2017

Kuulumisia

Mitä olemme puuhastelleet tai jättäneet puuhastelematta. Reenien osalta näyttää lupaavalta eli todellisuudessa yks askel eteen viis taakse mutta periksi ei anneta.

Tokoilua tiistaisin ja BH reenilöitä torstaisin eli t päivinä tahkotaan tiukasti. Pienikin onnistuminen ja jonkin asian tajuuminen vapauttaa mielihyvää joka näkyy ja tuntuu onnistuneena reeninä.  Paljolti kiitoksia sitkeille kouluttajille jotka jaksavat rummuttaa neuvojaan väsymättä. Musta ei varmaan tulisi koskaan hyvää koutsia ja tuskin kukaan mulla haluaisikaan käydä. Kärsivällisyys ja minä eivät ihan aina kulje käsikkäin.

Pari näyttely ilmoa laitettu menemään viis siitä ettei työntekijää ole nuiksi päiviksi vieläkään. Ehkä asiat jotenkin lutviutuvat. Ensimmäisenä vuorossa Hämeenlinna eli siellä tavataan tutut ja tuntemattomat. Tulkaa kiskaisemaan hihasta jos paikalle satutte osumaan.

Niilon tilanteesta hieman. Eläinlääkärissä rampattu niveliä hoitamassa Cartrophen aineella.
Pissan kiteet ovat hävinneet ja eturauhanen on normaalin kokoinen. Niskaan laitettiin toinen hormonikapseli edellisen vaikutuksen hiipuessa. Kyseessä siis kemiallinen kastraatio. Hoito on helppoa ja tehokasta ainoana haitta puolena hienoinen lihominen johon suositeltiin runsasta uimista. Tämähän sopii uimahullulle Niilolle jonka iho kestää kosteuden.






torstai 4. toukokuuta 2017

Mene pois paha punkki

Tervetuloa kevät kylmyys ja yllätys punkit. Yllätys sinällään koska yöpakkasia on edelleen ollut.  Ristiriitaisena lueskelen Bravecton punkkipillereistä aiheutuneita?   sivu vaikutuksia.

Osa minusta edelleen uskoo ettei kaikkea kirjoitettua pidä sinällään uskoa. Oikeastaan kaikkea pitää epäillä ja yksikin kirjoitus provosoi kirjoittamaan lisää.  Lisäämään edelliseen hieman lisää ja kas meillä on skandaali valmiina.

Eläinlääkärin kanssa juteltuani omat ajatukseni saivat vahvistusta. Borrelioosiin kuoleva koirakaan ei ole mukavaa katsottavaa. Jokaisella lääkkeellä on sivu vaikutuksensa. Itse en esim kestä ihan tavallista penisiiliä koska kieli alkaa turvota ja jos oikein ajattelee voisko siihen tukehtua. Tästäkin voisi saada aikaan kohun. 

Lääkkeet on maksettu ja hakemista vailla. Kun pääsen ne hakemaan vaiennan sisäisen pienen äänen ja yritän selvitä hengissä siihen saakka. Nimenomaan minä ja koirat! Meitä kaikkia ne paholaiset ovat purreet ! Itse en tiedä millä suojautua koska rokote olisi pitänyt kaiketi ottaa aikaa sitten.

Mitä mieltä olette kyseisestä lääkkeestä? Oletteko antaneet, antaneet aiemmin? Vaikutuksia?




lauantai 22. huhtikuuta 2017

Ajatelmia

Koira harrastus välineenä on monen kirjava käsite.  Useimmiten asiat ovat sopusoinnussa ohjaajan ja koiran välillä mutta joskus mennään rytinällä metsään.
Saattaa huomaamatta käydä niin että toiveet koiran terveyden, motivaation tai omien toiveiden välillä eivät natsaa yhteen.
Tässä tilanteessa monasti turhautuu ja kentällä nähdään kiukkuinen koirakko jossa kumpikaan ei tiedä kuka tätä köyttä vetää.
Toisaalla omistaja saattaa lisätä laumaa hakeakseen yhä paremman/sopivamman yksilön täyttämään vaateet joita omistaja on itselleen asettanut. Koira määrän hipoessa ylärajoja ollaan jo sietämättömässä tilanteessa. Yhdellekään ei tunnu jäävän omaa aikaa ja hutiloidaan suunnalla kuin toisella.

Koiran terveys on monen asian summa ja pettymyksiltä vältytään kun aletaan ajatella koiran parasta. Se laji johon olit intohimoisesti satsannut toiveesi voi pakon edestä kääntyä aivan toiseen suuntaan. Kaikesta huolimatta voitte löytää suurenmoisen yllätyksellisen lajin ja menestyä odottomattomalla tavalla.
Kaikista näyttelykoiristakaan ei suurista unelmista huolimatta tule kehän tähtiä jotka syttyvät loistoon. Pieninä annoksia näyttelyt ovatkin parhaimmillaan omistajan/handlerin yhteistyön unelmaa jossa koira nauttii esiintymisestä ja saamastaan huomiosta. Ihan paras palkinto.

Lajeja löytyy koira maailmasta valtaisasti ja suosittelenkin kokeilemaan, ihastumaan ja hurmaantumaan erilaisista tavoista harrastaa yhdessä. Pitää unohtaa pitää. pitää antaa itselle lupa saada ja ennen kaikkea pitää antaa koiralle mahdollisuus olla oma yksilöllinen itsensä.

Tätä rauhaa opiskelen sisäisesti kaikenaikaa ja täydellisyyteen on maailman verran matkaa. Vaikka se koira rakastaisi kuinka palloiluja pihassa ja samoiluja metsässä niin jotain pientä aktiviteetia varsinkin palveluskoira kaipaa. Sen tarpeen täyttäminen on meidän tehtävä tavalla jossa molemmat voittavat, nauttivat ja tuntevat huikeaa yhteenkuuluvaisuutta.

Monissa asioissa olen onnistunutkin sillä katse joka sulaa katseeseen lupaa tarjoaa antaa enemmän kuin uskalsin ikinä toivoa. Niin haluaisin olla noiden katseiden arvoinen.





keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Pääsiäisreenit

Taas se on täällä vieras jostain menneisyydestä. Kutsutaan häntä vaikka nimellä kadonnut motivaatio. Se on veikeä kaveri ensi kertaa tutustuessa mutta vähemmän pelottava koska olemme jo miltei tuttuja.

Se hyppäsi mukaan reeneihin kutsumatta ja kuiskutteli korvaan kesken reenien ei tuu mitään, kato nyt teitä häh hää. Koitin huitaista se olkapäältä mutta se tiukka mimmi palasi seuraaviinkin reeneihin.  Olemme  hyväksyneet hänet osaksi tiettyä koulutus janaa jota pitkin kuljemme kohti ? Ehkä hyppäys sisätilojen turvallisuudesta heitti meidät oman mukavuus alueen ulkopuolelle ja joudumme ponnistelemaan enemmän. Ehkä me olemme keväthulluja. Ehkä väsyneitä.  Ehkä me olemme vain me .

Seuraaviin reeneihin pakkaan KM:lle mukaan kahvimukin jotta malttaisi olla hetken hiljaa!


Kuvista kiitos Kristiina K ja koutsaamisesta pääsiäisreeneissä. Ehkä me jotain osattiinkin. Aapo ainakin on valtavan innokas ettei liiankin kanssa. Ohjaajan tarttee keskittyy enemmän ja kuunnella neuvoja. Pistää neuvot takaraivoon ja ottaa ne oikeasti käyttöön. Keskittyä ja keskittyä !! Menikö oikein ??





tiistai 11. huhtikuuta 2017

Tämä on rakkaus

Vanhan koiran katseesta näkyy menneitä matkoja ja tutkittuja polkuja. Muistat tarkoin millainen rääpäle se oli hakiessasi hänet kasvattajan luota. Muistat miltei sen tuoksun kun painoit ensimmäistä kertaa nenäsi korvan taakse nuuhkimaan pumpulin pehmeää karvaa.

Nyt koirasi harmaantuessa ja väsymyksen painaessa aamuisin huomaat äkisti vuosien kuluneen kuin varkain. Vuosien joita luulit olevan loputtomiin. Rakkaus ei kuitenkaan häviä vaan voimistuu ja miltei tukehduttaa. Suret jo ennakkoon käpälä kädessäsi luottavaisen katseen seuraillessa katsettasi. Se varjo jonka joka ainoan liikkeen tiedät, tunnistat, osaat unissasikin.

Se vanha koira on mieleltään se nuori riehakas pentu joka tahtoo vain ja ainoastaan läheisyyttäsi.  Maustettuna hellällä huolen pidolla ja ylimääräisillä hetkillä joissa kaksi hengitystä tasaa yhteen. Kuono löytää nenän pääsi ja katse sulaa katseeseen. Ja se harmaantunut viiksi heilahtaa ilosta.  Meillä on vielä aikaa nauttia toisistamme ja keväästä. Ei me ajatella onko se viimeinen vaan kesällä upotetaan varpaat veteen ja istutaan ihan lähekkäin laiturilla. Aurinko laskee ja aurinko nousee, meillekkin.

Rakkaudella kaikille niin vanhojen kuin nuorien koirien omistajille. Olemme saaneet enemmän kuin ehkä ansaitsemme. Olkaamme luottamuksen arvoisia ensi hetkestä siihen viimeiseen ♥





maanantai 10. huhtikuuta 2017

Verikorva jatko-osa

Verikorvaa hoidetaan edelleen jo kolmannen kerran. Toisella kerralla jälleen ukko sammuksiin, tyhjennys tikkaus ja sitominen. Tänään kolmannella kerralla ilman rauhoitusta tyhjennys putsaus ja sidonta. Onni on koira joka käyttäytyy unelma asiakkaan tavoin ja pysyy rauhallisena hoitotoimenpiteiden ajan.

Verta ei tänään saatu kuin korvanlehdestä, muu korvasta tuleva aines oli kudos nestettä. Lääkärin mukaan parempi kuin puhdas veri, merkitystä en paremmin ymmärtänyt.
Samalla pyysin ukoille punkkipallerot joiden käytön ajattelin aloittaa ensi viikolla katsellen sään lämpeämistä.  Entä oletteko jo aloittaneet karkoituksen?

Pääsiäinen livahtaa kuin salaa räntä/vesisateen rapistellessa ikkunaan. Kaikkialla on pimeää kuraista ja märkää. On saanut pyyhkeitä heilutella urakalla. Kuinka sen kaiken kuramäärän saattaakin vuodessa unohtaa.  Pääsiäisenä on sovittu reenit ja huomenna alkaisi ulko reenit. Hauska nähdä millaisessa tuiskussa siellä tokoilemme.



keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Verikorva

Nyt se sitten iski pelätty ei toivottu vieras meidän perheeseen tai paremminkin Jaloon. Verikorvat ja paino monikossa !! Aivan normaali tiistai oltiin ukon kanssa hommissa mitään en huomannut erikoista mutta päästyäni kerrankin ajoissa kiirehdin metsään.
Siellä iski eka paniikki korvassa turvotusta ja toisessakin. Sanomattakin tiesin takaisin autolle ja soittelu kierroksen jälkeen sain ajan Hattulan Evidensiaan.



Tunnissa oli paahdettava 90 km paikan päälle ainoan ajan saatuani ja siellä toinen korva olikin jo melkoisen pullea. Neuvottelujen jälkeen päädyttiin leikkaukseen ja pahempi korva tikattiin kiinni, toinen tyhjennettiin ja puhdistettiin.

Ote lääkäri kertomuksesta. Vasemman korva lehden verikorva avattiin kolmesta kohdasta biopsiapihdeillä. sieltä tyhjennettiin 10 ml verta ja tikattiin yksittäisillä tikeillä. Oikean korvalehden pieni verikorva tyhjennettiin punktoimalla, saatiin 3 ml verensekaista nestettä.


Nyt sitten toivotaan parasta että Jalon kauniit korvat saatiin pelastettua. Yhtä kaikki yhtä rakashan se on vaikka kukkakaalikorvana mutta ihminen on hieman ulkonäkö keskeinen. Pääasia on että kaikki meni hyvin sillä leikkaus kesti melkoisen pitkään.

Kauluri, kipulääkkeet, putsausaineet kuuluvat viikon ohjelmaan tiiviisti. Nyt odottelen Tapiolan korvauspäätöstä, operaatio kustansi 303 e ja koska oli jo ilta niin hain korvausta suoraan netin kautta. Kerron kuinka siinä kävi.  Palvelu oli Hattulassa aivan loistavaa ja Jalosta pidettiin erittäin hyvää huolta.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Voimaannu omin tavoin

Kevät alkaa kurkotella lisääntyvän valon myötä ja tämä kaikki saa aikaan paniikin. Jostain kummasta syystä keväällä ihmisen pitäisi pystyä kuoriutumaan talvi vaatteistaan ja muuttua jopa persoonana. Kevät ihminen on aikaan saava, energiaa pursuava, uusia ideoita pulppuava ilotulitus tykki. 

Kaikki mitä kerrotaan suomen kielellä korostetaan pienillä hihkaisuilla ja liioitelluilla käden liikkeillä. Mahtavia suunnitelmia suorastaan tunkee ja pieni kutka päällä riennetään suorittamaan edes jotain näistä.
Entäs jos olet valmiiksi uupunut, suorastaan epätoivoisen väsynyt. Aurinko ainoastaan sattuu silmiin ja näet vain ja ainoastaan kuraa, pölyä ja tekemättömiä kevättöitä?

Koiriin en väsy koskaan, mutta kaiken maailman menoista olen valmis tinkimään. Me tykätään edelleen käydä reeneissä. Tavata ystäviä ja voimaantua. Me tykätään nuuhkia metsän tuoksua ja maan aromeja jotka heräilee. Me tykätään pötköttää kasassa ja ajella autolla kaikkiin kivoihin metsiin. Ehkä meidän ei olekkaan pakko lähteä mukaan kevät festivaaleihin vaan nauttia pienempi muotoisista karnevaaleista ihan omalla tavalla !

Ja kuten minulle juurikin tänä aamuna sanottiin ystävällisesti ja päättäväisesti, opettele rentoutumaan !! Tästä otan mantran itselleni ja me opetellaan se ihan vaikka työ voittona !

Ja onhan meillä yksi meno sunnuntaille varattuna meinasin jopa unohtaa. Siellä nähdään kaverit !! 





 Entä teillä? Kokemuksia lisääntyvän valon tunteista, suunnitelmista, kertokaa, jakakaa ajatuksia !! Ja seuraava postaus haluatteko arvonnan, linkityksen blogiinne, mitä kertokaa sekin :)

torstai 9. maaliskuuta 2017

Maaliskuun kuvatukset

Maaliskuu jalkojen alla ja kaikki edessä. Sitä aina päättää vanhetessa ettei höynähdä enää suunnittelemaan liikoja, unelmoimaan mahdottomia. Ja kuitenkin löytää itsensä haaveilemassa kaikesta. Pientä sairastelua flunssan muodossa pitkästä aikaa ja keljuttaa kun jäänyt kaivertamaan.

Anyway lataan hieman kuvia meidän päivistä, parhaiten touhujamme näette niistä. FB sivuilla uusia tykkäyksiä, niin onnellinen jokaisesta, kiitos. Blogissa sivujen näyttö hipaisee maagista rajaa, kurkatkaa. Koira blogille ihan ok !! Ja jotain teille pitäisi keksiä, arvontaa, kertokaa !! Ja kuvien pariin, moikka.










sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Oikeutta valokuville

Hieman harmittavaa taas valokuvien osalta.  Jälleen kuviani käytetty väärin väärässä paikassa. Ja kyllä jälleen kaapattu tästä blogista eli sinä jos olet jälleen tulossa vohkimaan kuviani voin kertoa että asia ei jää tähän !! Tarpeeksi ikävää että minun koiristani tehdään jonkun toisen ihmisen koiria mutta vielä erityisen paljon sairaampaa että kuvani esiintyvät valtakunnallisen eläinrääkkääjän sivustolla ja tämä asia valitettavasti oksettaa minua.  

Ensin en meinannut mainita koko asiasta mutta asian vakavuuden takia ajattelin päästellä hieman höyryjä. Kuinka monelle teistä on sattunut että kuvianne varastellaan ja käytetään luvattomasti? 
Nythän on paljolti otettu kantaa eläinrääkkäykseen, tekijöihin ja motiiveihin. Minä en tässä asiassa edes pysty ottamaan kyseiseen henkilöön kantaa. Tuskin kukaan meistä pystyy. Huomiota tällä haetaan, pönkitetään sitä nuppineulan kokoista egoa ja halutaan olla julkkis omassa sairaan mielen sopukassa. Säälittävää !!! 




lauantai 18. helmikuuta 2017

Koulutuksista

Kovasti ollut häslinkiä koiran kouluttamisesta ja yhdestä koiraleiristä. Yleensä en katso juurikaan mitään videoita jotka liittyvät koirien pahoinvointiin saatika puhtaaseen eläinrääkkäykseen. Tämän katsoin ja teki kyllä pahaa.

Kuuna valkeena en suostuisi koiraani tuolla tavalla käsittelemään sillä uskon että luottamus heitettäisiin samalla romukoppaan ikuisiksi ajoiksi. Kuitenkin jossain vaiheessa tulee se raja vastaan jolloin nakin heiluttelu ei enää toimi.  Asiantunteva kouluttaja osaa ohjata ilman ikäviä pakotteita tämän etapin yli.  Johdonmukaisella määrätietoisellakin ohjeistuksella auttamaan koirakon etenemistä vaativiinkiin harjoitteisiin. Kouluttajan parhaita palkintoja ovatkin sujuva yhteistyö ja mahdollinen menestyminen ihan kisa kentille asti.

Ja vaikka et olisikaan menossa kisaamaan kouluttajan innostuneisuus luo myös sinulle onnistumisen hetkiä. Pelkällä ilolla ei kuitenkaan päästä kovinkaan pitkälle sillä tavoitteiden saavuttaminen vaatii määrätietoista ponnistelua. Kuitenkin kaiken tekemisen tulisi olla reilua, johdonmukaista, oivaltavaa ja herkällä korvalla koiraa kuuntelevaa. Ohjaajaa väheksymättä.  Ohjaajan pahoinvointi, latistuneisuus luo pohjaa palamiselle jossa saavutettu etu jysähtää kattilaan.

Koiran koulutus on myös rotuun liittyvä tekijä jossa koiran omat luontaiset taipumukset tulee ottaa tarkasti huomioon. Saman rodun sisällä voi olla monenlaista kulkijaa ja se hienovaraisuus jota myös koiran lukutaidoksi katsotaan on erityislaatuinen piirre kenessä tahansa. Taitava kouluttaja oli sitten leirillä tai yksittäisillä tunneilla tulisi kaiken aikaa ottaa huomioon eläimen hyvinvointi, ohjaajan hyvinvointi ja koirakon luontainen kemia. Jos koirakko hortoilee eri päissä hihnaa ei väkivallalla saavuteta mitään hyvää. Tämä yleensä kertoo ainoastaan vanhentuneista tavoista jotka ovat yhtä kuin tietämätön/taitamaton kouluttaja.

Kouluttaja voi myös olla liian ilmeinen, liian helppo jolloin keskittyminen herpaantuu ja edistys tukehtuu. Kutsuisin koulutusta eräänlaiseksi terapiaksi jossa kaiken on natsattava yhteen. Välimuotoja ei hyväksytä ja keskeneräisyyteen ei jäädä roikkumaan. Se tunne kuitenkin kantaa pitkälle kun poistut tyytyväisen koiran kanssa reeneistä itsekkin myhäillen. Edistyttiin, onnistuttiin, katso mua silmiin tää on niin meidän juttu !!








sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Liikutteko

Idean tekstiin lohkaisin saksanpaimenkoira sivustolla esitetystä kysymyksestä. Mitä harrastatte koiranne kanssa ja onko nykyinen saksanpaimenkoira lihaksiton edestä. Varmasti joskus näinkin, mutta kavereiden päivityksistä päätellen kaikki puurtavat koiriensa eteen valtavalla innolla. Entä mikä on oikea kohtuullinen määrä liikuntaa aktiiviselle voimakkaalle paimenelle?

Omasta mielestäni satunnainen nurkan takana hihnassa pyyhkäisty lenkki ei todellakaan ole riittävä. Vahva koira tarvitsee varsinkin pentuna luuston kehittymiseen runsaasti vapaana olevaa juoksentelua. Se ei mene siitä rikki vaan vahvistuu.
Samalla lailla aikuisen terveen koiran on myllättävä hangessa, juostava sielunsa kyllyydestä väsyn rajoille saakka, kiipeiltävä kallioilla, maastoissa, hypittävä runkojen yli ja mieluusti usein viikossa. Hihnalenkit ovat vähän kuin rekvisiittaa, ylimääräinen mauste ellet nyt satu olemaan kuntoilu hullu kympin lenkkeinesi.  Tänään koska en pystynyt päästämään vieläkään Aapoa hankeen varpaan kynnen tervehtymisen takia sidoin kaksi vahvinta vyötärölle valjaat puettuina ja mentiin haipakkaa pitkin metsäteitä. Voin sanoa että väsyimme ja Niilo sai rallatella omaan tahtiin.

Meilläkin Nipan luusto nivelrikkoineen asettaa rajoitteita ainoastaan hyppyjen suhteen muuten en varo miehen menemisiä. Menköön juoskoot niin kauan kun jaksaa ja on jaksanut jo 8,5 vuotta. Ikinä en rajoittaisi kuin satunnaisen vamman vuoksi eläväistä paimenta. Siksi pieni hiipivä omatunto tulee toisinaan korvan taakse kuiskuttelemaan, muistitko mennä, liikuttaa, mitä siinä telkkaa tuijotat, mutta huoleta vaiennan äänen koska tiedän tehneeni parhaani. Päivittäinen liikunta noudattaa suunnilleen tunnin hihnailua, parin tunnin vapaana oloa minimissään ja päälle pissitykset, reenit ja leikit ! Entä teillä?