Meidän Jussi

Koiraihmisen juhannus vietetään todellakin koiraillen. Juhannusaattona riensin pikaisesti liikkeen kiinni napattuani rannoille ja metsään ukkojen kanssa. Hieman sateli muttei se tahtia haitannut ja illalla grillattiin maissii, halloum juustoo ja pojille makkaraa.

Juhannuspäivänä ihanasti oli järkätty nyyttärit reenien merkeissä. Koulutettiin ja opittiin muita katselemalla uutta kahvikipponen leuan alla. Taivas puolipilvessä nautittiin ja naurettiin. Sitä niin harvoin ehtii nelisen tuntia viettää kerralla yhtään missään että tää kyllä kannatti. Parempaa tekemistä en ihan heti pystyisi keksimään vaikka hyvän mielikuvituksen uskon omaavanikin.

Taas iltapäivällä auringon jo jälleen porottaessa uittaan äijii ja meidän uusi vesipeto on Aapo. Ihan hurjaa kuinka tyyppi nauttii ja jaksaa uida määrättömästi oma aloitteisesti ja hyvin. Jalokin haki äipälle lumpeen lehden. Voi toista. Niilo tapansa mukaan vahti laumaansa kirkkaasti kuuluvalla äänellä.
Sunnuntaina olikin Jämsää ja Nesteen terassilla istuskelua ja hieman lisää istuskelua. Osassa ruokia olisi mennyt kaksi!! tuntia mutta tyydyttiin tunnin eväisiin. Seurana hurjasti huojuvaa Himoksen palaajaa.  Aapo sentään kesti täydellisesti loikoilla terassilla eikä meitä sieltä mihinkään ajettu vaikka mietinkin tuleeko lähtö.  Kiva rauhallinen juhannus ystävien parissa, tykkäsin.



Kommentit