Mokataan taas, rokataan myöhemmin

Moi me mamin kanssa lähdettiin kaksin jonnekin ja heti ku käännyttiin Padasjoelta tiesin. Yleensä laulan ilosta ku Evolle mennään mutta nyt siis tiesin. Painuin matalalle jos se ei huomais että meikäläinen on matkassa. Huomas se kentällä. Pahus.

Sitten paikkamakuuseen, mähän nousin istuun ja kattelin maisemii ja no painuin takas maahan. Helpotin myös mamii tulemalla vastaan ku se viimein pakun takaa suvaitsi saapua.
Liikkeestä maahan menoo en jaksanu ja sitten mokas mami. Joo luokse tulossa hidastin ja ootin mutta käskyä pysähtymiseen ei tullu. Ei oo mun vika.

Kapulan kanssa pidin oma kivaa ja mami tais olla niin onnellinen että ihan tuntui että hymyili hampaat loistaen. Eihän ne tosin uudet hampaat oo .
Jotain se puhu viimeisistä kisoista ja ei kerrota kelleen kuinka onnellinen meikä on. Ehkä seuraavalla kerralla saa laulaa onnesta päämäärän ollessa Evo.

Mahdottomasti onnea Frony, mä en tiiä kuinka sä jaksat miellyttää emäntää. Oot kova akka, mutta joo tavataan Evolla sitten ja kerro mulle salaisuutes ihan kuiskaamalla. Etten joudu taas tiiät mihin .