Toko kisat

Ensimmäiset toko kisat takana ja eihän se ihan suunnitelmien mukaan mennyt. Paikka makuun pieleen meno alussa  sai mut sellaisen kauhun valtaan että oksat pois. Aivan lopussa Niilo nousi hiljaa seisomaan ja lähti valumaan mua kohden. Vaikeina pitämäni liikkeet,  liikkeestä maahanmeno ja seisominen olivat sitten parhaimmat suoritukset. Esteen luona oleva pöytä kapuloineen houkutti miestä käväisemään tutkimassa pöydän antimia. Kaiken lisäksi en sitten osannut kävellä edes suoraan, jännitin liiaksi osaanko erottaa vasemman ja oikean. Pisteitä tällä sohelluksella saimme kaikesta huolimatta 109 ja Alo3. Pitäisi kaiketi olla iloinen tuloksesta ja kokemuksesta. Ehkä sitten huomenna. Nimimerkillä tässä odotellaan sitä kipinää, jolla nousemme jälleen kisaamaan. Ja sitten olisi vielä Jalo.
Miten minusta BH kokeen rata oli sittenkin helpompi hahmottaa. Laskit askeleita ja muodostit itsenäisesti kaavion kentälle. Uskaltakaa kuitenkin kokeilla kaikkea. Lopussa kuulemma kiitos seisoo. Luotan siihen.


Kommentit

  1. Kyllä se siitä! Kisajännitys poistuu vaan kisaamalla, muistan vielä ensimmäiset tokokisamme. Jännitin niin paljon, että kisapaikalle päästyämme mulla oli ihan kamala päänsärky..

    Hassua, mulle taas tokon ohjattu seuraaminen on niin paljon helpompi kuin pk-puolen seuraamiset. Seuraaminen muutenkin mulle henkisesti kaikista hankalin liike.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mä tykkään toimii itsenäisesti, hermostun jotenkin ku aletaan kertoo seuraava jutska :) Joo toi seuraaminen on yhtä kauheeta ku vahakankaan leikkaaminen suoraan asiakkaiden toljatessa :)
      Ps pää tuli kipeeksi jälkeenpäin :)

      Poista
  2. Tsemppiä jatkoon, kyllä se siitä! :)

    VastaaPoista
  3. Ja kuinka koomista se onkaan että yleensä se menee juuri noin, joku jota jännittää eniten menee hienosti ja sitten toisin päin. Hyvältä kuulostaa, tuosta on hyvä jatkaa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos, nyt olo on jostain syystä aivan kamalan väsynyt. Kuinka ihminen voi uupua tuollaisesta jännitys moviesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sitä hyvää jännitystä, ei pahitteeksi silloin tällöin. Näin olen itse todennut kun olen tehnyt muutamia itseni voittamisjuttuja parin viime vuoden aikana laulamisen suhteen. Samoja tuntemuksia aikoinaan kun näytteli harrastelumielessä, oikeen mukavaa jännittää joskus vähän :)

      Poista

Lähetä kommentti

KIITOS VIESTISTÄSI ♥