Muistojen aarteet

Näin joulun hiipiessä hienoinen haikeus nousee suruisena esiin.Combo piti juhlista,ainakin sai availla (repiä) paketteja hampaillaan auki.Herkut upposivat muutenkin loistavasti vaikkakin herkästä vatsasta johtuen kiellettyjä eineksiä oli runsaasti.

Lumesta herra myöskin piti,siinä sai peuhtaroida sydämensä kyllyydestä.Ihan äkkiä ei vilu myöskään yllättänyt,siitä piti huolen runsastakin runsaampi karvapeite.

 Combo oli oikea reissu jätkä,maisemat vaihtuivat ja kävely kilometrejä kertyi mitä moninaisimmista kaupungeista ja taajamista.Hotelleissa näyttely-reissuilla poika varmaankin huilaili lakanoissa sillä välin kun veli puursi kehässä.Aika eläväinen sankari hän elämässään oli.

Jotenkin sitä hitsautui vuosien saatossa yhteen niin että lopulta kaikki oli tavattoman helppoa.Enää ei tarvinnut sanoa minne mennään tai mitä tehdään milloinkin,ajat ja paikat olivat tuttuakin tutumpia.Tosin paikat kävivät auton ikkunasta liiankin tutuiksi,pari kilometriä ennen suosikki mestaa alkoi sellainen älämölö kaikua että joskus se vielä saattaa huvittaakin.Kuvassa Combo selvästikin nauraa,ehkäpä kesäiselle auringolle ja tuon katseen talletan ikuisesti mieleeni.