keskiviikko 2. elokuuta 2017

Rauhoitutaan ! Onnistutaan !

Ohjaajana mulla on kauheasti tekemistä. Kaikenlainen häslääminen vie energiaa itse asiasta ja siinä touhussa kärsii sekä koira että ohjaaja. Tuntuu väliin että kannan taakkana munalukkoa raskaalla kädellä mukanani ja reenin alkaessa sujautan sen tiukasti kiinni ja tukehdun siihen. Siinä ei  enää voi kun yrittää selvitä tai vaihtoehtoisesti olisi kai helpompaa pyytää jonkun aukaisemaan se! Toki parasta olisi omia avain itselleen ja kyetä itse aukaisemaan omat solmunsa ja lukkonsa.

Miksi on niin vaikeaa keskittyä oman tilan ottamiseen ja hallintaan. Olla kuin maailmassa ei olisi ketään muita minä ja koira. Unohtaa kaikki muut hallitulla tavalla. Syventyä olemassa olevaan ja kuunnella ohjeita. Uskoa että maailma on tässä ja nyt !! Se ei ole seuraavassa hetkessä, se ei ole huomenna  ja kohta sekin on mennyt. 


Elämän hallitun kurinalaisuuden rikkoutuminen rasittaa ja riipii ja irti päästäminen vanhoista kaavoista satuttaa. Uuden ajattelun omaksuminen ihastuttaa, vihastuttaa ja pistää tekemään töitä rankalla kädellä. Siinä pyörähtää koko maailma hetkeksi ja keinuttaa kuin aalloilla. Kun vielä saisin keinuttamisen loppumaan ja tunteen että aallot rauhoittuvat ja maa kantaa ohjaajana.

Aapo on koirana valtavan ihana ja kuuntelee ohjeita tai kuuntelisi jos osaisin niitä oikealla tavalla antaa.  Edistystä on toki tapahtunut paljonkin ja tulee tapahtumaankin siitä olen varma. Minulla on kuitenkin maailma kädessäni kun osaan sen käyttää oikein. Ihana koutsi joka sydämellään tekee parhaansa meidän eteen. Lukuisia blogeja selanneena tiedän kuinka tärkeää on löytää oikea ihminen ohjaamaan koirakkoa eli meitä. Hippasen haastavana ihmisenä on tärkeää että minulle kyetään sanomaan asiat niiden oikeillä nimillä. Vain ja ainoastaan sitä kautta pystyn kehittymään ohjaajana ja ehkä oma elämäkin kouliintuu siinä sivussa. Kaikki liittyy kaikkeen ja nivoutuu lopulta yhdeksi. Tästä en ikinä pysty kiittämään tarpeeksi kaikki on liian vähän ♥

Ja miksi tälläinen vuodatus vaikka voisin ennemminkin kertoa kaikista onnistuneista reeneistä. Ja niitä on paljon, lukumääräisesti enemmän kuin täysin epäonnistuneita. Ehkä ne ovat liian itsestään selviä ja notkahdus eilisessä paikkiksessa oli kauheaa. Ja lisätään vielä kontaktin puuttuminen, ohjaajan täydellinen panikoituminen, ohjeiden kuuntelematta jättäminen, koiran unohtaminen ja mitä näitä nyt muita onkaan. Mutta tästä ei voi olla kuin tie ylöspäin ( kuka viisas näin onkaan sanonut , itse luulen että maan allekkin pystyy kaivautumaan ) ja toivottavasti se tie ei keinuta enää ja kurkkua ei kurista ahtaan lukon puristus.  Sillä kaikesta huolimatta ja juuri sen takia viihdyn reeneissä valtavan hyvin.  

Kun vaan muistaisi pakata kaikki edellä mainitut asiat reppuun ja muistaa myös ottaa ne esille sekä mikä tärkeintä käyttää niitä !!

Kuvista kaunis kiitos Kristiina Kerttula !!








Positiivinen pläjäys loppuun eli Aapo on kammennut A-esteen yli ainakin kahdesti, metrin este sujuu mallikkaammin. Ja onhan tässä kaikenlaista jännitettävää mutta niistä kerron tarkemmin toivottavasti iloisissa merkeissä. Sanotaan vaikka että koko viikko kuluu perhosten lepatellessa vatsassa !!  Kivaa loppu kesää kaikille

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Heinäkuun mietteet

Monenlaista tekemistä ja kokemista muuallakin kuin koirailun saralla. Ja sitä työtä työn perään, onneksi todella sitäkin vielä on. Vaikka jaksamisen rajoilla senkin suhteen mennään. Ei se ole ihmisen homma jököttää puodissa kuutta päivää viikossa ilman lomia ja vapaita.

Hieman ollut valoa tunnelissa kun olen saanut soviteltuu mukavia juttuja arjen lomaan.  Pienikin irti otto arjesta reipastaa mieltä ja kaiken uuden kokeminen  luo avaruutta ajatuksiin.  Näitä lisää elämään ja velatkin saattaa vielä tuntua saatavilta.

Uskaliaita hyppäyksiä aiomme ottaa tässä kuussa. Reenit jatkuvat  ja elämä on mallillaan. Kaikki ukot voivat kohtuullisen hyvin.  Jalon korvaa tyhjenneltiin taasen mutta nyt on onneksi pysynyt littanana. 
 Niiloon laitettiin lisää nivelainetta ja painoa yritetään saada alas kemiallisen kastraation sivu oireena. Turkki toisella ainakin tuuheni ja kauniilla laineilla Niilo hiuksiaan hulmuttaa. 

Kuvituksena tekstiin laitan K Kerttulan upeita kuvia Aapon reeneistä. Ja jos uskallan sanoa jonkinlainen ilo ja onnistuminen on löytynyt meidän tekemiseen.  Toivottavasti virta riittää ja minun ohjaaminen petraantuu vielä tästä !!

Valtavan kivaa heinäkuuta kaikille ja muistakaa lomalaiset nauttia vaikkapa minunkin puolesta.  Minä yritän etsiä sitä mielenrauhaa pienistä kauniista asioista .









sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Hämeenlinnan näyttely




Piipahdimme Hämeenlinnan näyttelyssä Lammilla eilen. Päivä oli miltei tukalan kuuma ja itse kehässä olleena meinasi kunto loppua kesken. Nostan kaikille handlereille hattua jotka jaksavat kelissä kuin kelissä esittää muiden koiria.  Erityisesti erkkarit kysyvät kovaa kuntoa vahvan koiran kanssa. Koiran pärjätessä ja siirtyessä yhä ylemmäksi päivälle saattaa kertyä mittaa työpäivän verran odotteluineen. Siksi olisi huomioitava handleriä käytettäessä tietty korvaus jonka hän suo omasta ajastaan.
Tämän tietysti pystyy sopimaan yksilökohtaisesti mutta minusta olisi suotavaa huolehtia pitkän päivän aikana juomisista sekä riittävistä välipaloista. Rahallinen korvaus käteisenä/matkakuluina tms kuuluu ilman muuta asiaan.

Eilen todellakin esitin koirani itse mutta jos käy hyvä onni mukaan tarttuu ystävä jonka seurassa pitkäkään päivä ei tunnu pitkältä. Ja hän myös pitää huolta kamoistani sekä ravinnon saannistani :)


BW BRAVE HEART HÄMEENLINNA/LAMMI ROP SERT !!

tiistai 30. toukokuuta 2017

Kuulumisia

Mitä olemme puuhastelleet tai jättäneet puuhastelematta. Reenien osalta näyttää lupaavalta eli todellisuudessa yks askel eteen viis taakse mutta periksi ei anneta.

Tokoilua tiistaisin ja BH reenilöitä torstaisin eli t päivinä tahkotaan tiukasti. Pienikin onnistuminen ja jonkin asian tajuuminen vapauttaa mielihyvää joka näkyy ja tuntuu onnistuneena reeninä.  Paljolti kiitoksia sitkeille kouluttajille jotka jaksavat rummuttaa neuvojaan väsymättä. Musta ei varmaan tulisi koskaan hyvää koutsia ja tuskin kukaan mulla haluaisikaan käydä. Kärsivällisyys ja minä eivät ihan aina kulje käsikkäin.

Pari näyttely ilmoa laitettu menemään viis siitä ettei työntekijää ole nuiksi päiviksi vieläkään. Ehkä asiat jotenkin lutviutuvat. Ensimmäisenä vuorossa Hämeenlinna eli siellä tavataan tutut ja tuntemattomat. Tulkaa kiskaisemaan hihasta jos paikalle satutte osumaan.

Niilon tilanteesta hieman. Eläinlääkärissä rampattu niveliä hoitamassa Cartrophen aineella.
Pissan kiteet ovat hävinneet ja eturauhanen on normaalin kokoinen. Niskaan laitettiin toinen hormonikapseli edellisen vaikutuksen hiipuessa. Kyseessä siis kemiallinen kastraatio. Hoito on helppoa ja tehokasta ainoana haitta puolena hienoinen lihominen johon suositeltiin runsasta uimista. Tämähän sopii uimahullulle Niilolle jonka iho kestää kosteuden.